Järjestöjen palvelut auttavat huono-osaisuuteen ankkuroituneita ihmisiä. Havaintojen mukaan näiden palveluiden kilpailuttamisessa ei olla onnistuttu.

Kevään 2019 kuluessa KYTin toimesta on työstetty selvitystä järjestöjen palvelutuotannosta. Dosentti Sakari Möttösen kokoamia havaintoja käytiin Matarassa 11.6.2019 läpi järjestöjen edustajien kesken.

Tarkastelussa olleiden 14 järjestön reilut 23 000 asiakasta ovat ns. heikossa asemassa olevia. Monet ovat kokeneet esimerkiksi köyhyyttä, syrjäytymistä, työttömyyttä, asunnottomuutta, yksinäisyyttä, mielenterveyden ongelmia, äkillisten kriisien kohtaamista tai pakolaisuutta. Juuri näiden isojen ongelmien taltuttamista varten on hyvinvointivaltio aikanaan syntynyt. Nämä heikkovoimaiset ihmiset eivät kuitenkaan luota yhteiskunnan kykyyn auttaa heitä. He ovat ankkuroituneet notkelmiin, mistä he eivät nouse mukaan valtavirtaan ilman toisten ihmisten tukea.

Selvityksessä mukana olleiden järjestöjen osalta avustukset ovat vähentyneet, suorat toimeksiantosopimukset vähenemään ja kilpailutukset vastaavasti lisääntymään päin. Eniten kilpailutuksia on tapahtunut työllistämispalveluissa. Tarkastelussa on havaittavassa myös selkeä trendi työllistettyjen määrän vähenemisessä. Tähän on toivon mukaan odotettavissa suunnanmuutosta, mikäli uuden hallitusohjelman kirjaukset välityömarkkinoiden kehittämisestä lähtevät etenemään.

Perustelu kilpailutukselle ei nouse asiakkaiden tarpeista tai järjestöjen kyvyttömyydestä tuottaa palveluja, vaan paine kilpailutukseen tulee eritoten hankintalaista ja sen määräysten tulkinnoista. Tärkein kysymys ei kuitenkaan pitäisi olla se, onko kilpailutettu oikein, vaan mitä on tapahtunut palvelujen käyttäjille. Tämän käsityksen jakavat niin selvityksessä haastatellut viranhaltijat kuin järjestöjen toimijatkin.

Kansalliset kynnysarvot antavat väljyyttä soveltaa sosiaali- ja terveyspalveluissa erilaisia hankintamenettelyjä. Jatkossa olisikin syytä tarkastella, minkälaisia kynnysarvoja sosiaalipalveluissa tulisi käyttää. Selvitettävä olisi myös, miten hankinnoissa voitaisiin soveltaa sosiaalisia kriteereitä, kuten vaikkapa vajaakuntoisten työllistämisvelvoite, vapaaehtoisten apu, vertaistukitoiminta tai kokemusasiantuntijoiden käyttö.

Kyseisellä toimialueella suuret yritykset eivät niinkään ole valtaamassa markkinoita, vaikkakin joitakin ostokyselyjä on järjestöille tullut. Tilanne on toinen vanhuspalveluiden alueella. Sakari Möttönen esittääkin, että vastaava selvitys tulisi tehdä myös vanhuspalveluiden kolmannen sektorin palvelutuotannosta.

Eräänä selvityksen alustavana tuloksena voidaan todeta, että kilpailutukset ovat yleensä epäonnistuneet. Toiminnallisia tavoitteita ei ole saavutettu, järjestöille ei ole pystytty tarjoamaan tarjouksissa mainittuja asiakasmääriä, palvelu- ja hoitoketjut ovat pirstoutuneet ja palvelujen laatu on heikentynyt. Kilpailutuksissa myös yleensä vähenee kunnan ja järjestöjen vuorovaikutus.

Kunnille ja tulevan maakunnan valmistelijoille tullaankin ehdottamaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöjen asiakkaita koskevista hankintamenettelyistä tehdään selvitys ja järjestöjä koskevista hankinnoista tulisi tehdä arvio ennen uusien hankintakilpailujen järjestämistä. Järjestöt tulisi myös ottaa kiinteämmin mukaan välityömarkkinoiden kehittämistyöhön.

Järjestöjen keskinäisen yhteistyön tiivistämiselle on myös selvästi tarvetta. Kiinnostusta aiempaa tiiviimpään yhteistoimintaan myös löytyy, mutta toisaalta kunkin toimijan oman identiteetin ja itsenäisyyden säilyttäminen nähdään tärkeänä. Voimien yhdistämistä tarvitaan Ilkeiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyön tiivistämisen jatkoaskeleet jäävät järjestöjen oman harkinnan varaan.

Selvityksen loppuraportti valmistuu alkusyksystä ja syyskuussa järjestetään seminaaripäivä, jossa keskustellaan johtopäätöksistä laajemmin eri tahojen kesken. Ajankohdasta tiedotetaan heti päivämäärän varmistuttua.

Sakari Möttönen, selvityksen laatija puh: 050 60967
Raili Haaki, KYT ry:n toiminnanjohtaja puh: 050 3046245
raili.haaki@kyt.fi