Yhteisöllisyys lieventää yksinäisyyttä
Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään 6.-12.10.2025. Tämän vuoden teemana on: ”Onni kasvaa yhteisössä”. Vanhustenviikon kunniaksi haastattelimme kävijäämme Maijaa, joka kertoi kokemastaan yksinäisyydestä ja yhteisön merkityksestä omalle hyvinvoinnilleen.
”Synnyin evakkomatkalla talvisodan aikana. Junamatkalla vanhempi sisareni ja serkkuni matkustivat pärekorissa, minä äitini vatsassa. Kristiinankaupungissa koitti syntymäni hetki. Maaliskuussa 1940 paikallinen sairaala oli täynnä sodassa vammautuneita miehiä, minkä vuoksi äitini käännytettiin sairaalan ovella pois. ”Täällä ei ole tilaa, ja ei ainakaan synnyttäville naisille”, muisteli äitini sairaalan ovella käytyä keskustelua. Äitini ja hänen kanssaan ollut tätini ohjattiin lähellä olevaan majataloon. Majatalossa kaikki huoneet olivat kuitenkin kylminä. ”Pian yksi huone lämpimäksi, tulta uuniin ja lämmintä vettä. Tämä lapsi syntyy nyt!”, tätini oli vaatinut. Lapsi syntyi ja lapsesta tuli Maija. Äitini olisi halunnut nimetä minut Rauha Kristiinaksi, mutta isäni oli erimieltä. Olin vilkas ja sisukas lapsi, joten hänen mielestään nimi Maija sopi minulle paremmin. OIen kyllä aina ollut mielessäni Rauha Kristiina.
Syksyllä 2024, 84 vuotta myöhemmin, koin, etten pärjää enää edes sisulla. Olin hiljattain myynyt 30 vuotta omistuksessani olleen siirtolapuutarhan, koska en fyysisten vaivojeni vuoksi enää kyennyt pitämään siitä huolta. Olin myös myynyt asuntoni maalta. Tiedossa oli joulu yksin kerrostaloasunnossani. Olin siis joutunut luopumaan paljosta. Lisäksi olin haudannut useita ystäviä ja läheisiä viime vuosien aikana. Olin ollut yksinäinen ja eristyksissä jo kauan ja koin, etten enää jaksa. Pyysin asiakas- ja palveluohjaajalta kontaktia mielenterveyspuolelle. Sieltä työntekijä antoi minulle parin kohtaamispaikan esitteet. Löydä Iloa Arkeen -hankkeen esite tuntui houkuttelevalta ja toiminta oli sopivan lähellä Kansalaistoiminnankeskus Matarassa. Tulin ensin avoimeen ryhmään tutustumaan ja sitä kautta löysin tieni Eväskori-pienryhmään.
Hyvänen aika. Koin Eväskorin sisällöt hyvinä, siellä oli perusasioita liittyen hyvinvointiin ja arkeen. Saimme itse valita mieluisat aiheet ja sovimme yhdessä retkikohteet. Jotenkin tuntui, että olin omalla alueellani ja oli helppoa olla osa tätä ryhmää. Muut ryhmäläiset olivat niin mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Yhteinen retkemme oli myös ihana ja tuntui hyvältä, kun sai istua ja jutella toisten kanssa. Uupuneelle antoi voimaa, kun oli tämmöinen ystävällinen ryhmä ja innostavat vetäjät. Ryhmässä oli kotoisaa ja turvallista olla, kun jokaista kuunneltiin ja annettiin tasaisesti puheenvuoroja. Kun ryhmäkokonaisuus tuli päätökseensä, olo oli haikea.
Olin työikäisenä eri yhdistysten toiminnassa mukana. Silloin oli kaikenlaista hauskaa yhteistoimintaa. Sain vertaistukea, kun oli samanlaista porukkaa ympärillä. Myöhemmin elämänpiirini supistui ja koen, että minusta tuli sivustaseuraaja tässä elämässä. Eväskori-ryhmässä ollessani en kokenut olevani enää sivustaseuraaja, vaan tunsin taas kuuluvani johonkin porukkaan. Tämä virkisti minua ja arki sujui kotona paremmin. Vaikka minulla oli paljon vaivoja, jaksoin silti tulla joka viikko ryhmään ja odotin sitä. Vaihdoin puhelinnumeroita yhden ryhmäläisen kanssa ja kävimme yhdessä konsertissa, ja kerran hän kävi minulla kylässäkin.
Jatkossa toivoisin olevani osa jotain porukkaa. Olen mukana yhdessä virtuaaliryhmässä, mutta siellä on aina kaikenlaisia teknisiä ongelmia. Joka kerralla osa esityksistä jää näkemättä ja kaikkien kävijöiden kuvat eivät näy ruudulla. Olisi hienoa, kun olisi samassa huoneessa hengittäviä ihmisiä, joiden kanssa keskustella.”
Vanhustenviikon teema ”onni asuu yhteisössä” on ajankohtainen ja tärkeä yhteiskunnassa, missä yksinäisyys koskettaa monia. Ikäihmisten yksinäisyys näkyy muun muassa ihmiskontaktien vähyytenä, tapahtumaköyhänä arkena ja mielekkään toiminnan puutteena (Kangassalo & Teeri 2017). Yksinäisyys on moniulotteinen tunne. Ikääntyneen kokema yksinäisyys usein ennakoi toimintakyvyn vajetta, kognition heikkenemistä ja lisääntynyttä terveyspalveluiden käyttöä (Pitkälä & Routasalo 2012). Löydä Iloa Arkeen -hankkeen toiminnassa mukana olevien ikääntyneiden mukaan he toivovat yhteisöllisyyttä arkeensa – paikan ja ryhmän, johon kuulua. Toisten ihmisten näkeminen ja keskustelu koetaan äärimmäisen tärkeänä omaa hyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Lähteet:
Kangassalo, R. ja Teeri, S. 2017. Yksinäisyys kotona asuvien iäkkäiden elämässä. Gerontologia 2017; 31(4) 278-290. https://doi.org/10.23989/gerontologia.63106
Pitkälä, K. ja Routasalo, P. 2012. Ryhmästä apua vanhusten yksinäisyyteen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(12):1215-6. Luettu 26.9.2025 https://www.duodecimlehti.fi/duo10334
Maijan haastattelu 29.8.2025, haastattelijana Hanna Anttilainen ja Kaija Pohjanpalo
