KYT ry:n kansalaistoiminnan johtaja Sari Naappi kirjoittaa mielipidekirjoituksessa kuntouttavan työtoiminnan lakkauttamisesta tämän vuoden lopussa. Suunnitteilla on, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat tai kuntouttavaa työtoimintaa tarvitsevat ihmiset siirtyvät työvoimapalveluiden asiakkaiksi. Työvoimapalvelut kehittävät olemassa olevia palveluja tukeakseen näitä asiakkaita. ”Ilman vaihtoehtoista mallia ihmiset uhkaavat pudota palvelutyhjiöön”, toteaa Naappi. Mielipidekirjoitus julkaistiin Keskisuomalaisen nettisivuilla 24.3.026.

Naapin mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan tässä.

Suomessa valmistellaan parhaillaan suuria muutoksia sosiaalihuollon ja työvoimapalveluiden rakenteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi joulukuussa 2025, että nykyinen kuntouttava työtoiminta lakkaa toimimasta, koska kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää sitä. Sen tilalle tulevaa mallia ei ole esitetty.

Onkin syytä pysähtyä ja kysyä: mitä tapahtuu niille ihmisille, joille kuntouttava työtoiminta on ollut viimeinen palvelu, joka pitää arjen kasassa? Ilman vaihtoehtoista mallia nämä ihmiset uhkaavat pudota palvelutyhjiöön.

Ihmisten työllistämistoiminnan jatkuvuus yksilöllisesti on turvattava niin kuntouttavan työtoiminnan kuin palkkatukien osalta. Tutkimusten mukaan kuntouttavan työtoiminnan suoranaiset työllisyysvaikutukset ovat heikot. Mutta tämä ei tee palvelusta merkityksetöntä – päinvastoin.

Toiminta edistää toimintakykyä, palauttaa päivärytmin, kohentaa mielialaa ja vahvistaa osallisuuden kokemusta. Nämä tekijät vähentävät raskaampien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Siksi palvelua ei pidä purkaa, vaan uudistaa, vahvistaa ja yksilöllistää. Yhteistyö sosiaalipalvelujen, TE-palvelujen, hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa on tärkeää.

Kehittämiseen tarvitaan mukaan siis myös järjestöt. Kolmas sektori on vuosikymmeniä ollut keskeinen osa suomalaista työllisyyden hoitoa, erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla.

Järjestöillä on ainutlaatuinen kyky tavoittaa ihmisiä, jotka jäävät viranomaispalveluiden ulkopuolelle. Ne pystyvät räätälöimään työtehtäviä työntekijän osaamiseen ja työkykyyn sopiviksi.

Tuettu työn tekeminen järjestöissä on monelle ensimmäinen askel kohti työelämävalmiuksien palautumista. Se palauttaa itseluottamusta, vahvistaa sosiaalisia taitoja ja luo turvallisen ympäristön niille, joille siirtyminen avoimille työmarkkinoille olisi liian suuri harppaus. Kun työllistymisen polku saa olla riittävän pitkä ja yksilöllinen, myös avoimille työmarkkinoille siirtyminen on mahdollista.

Kun julkiset toimijat painivat kasvavien paineiden kanssa, kolmannen sektorin merkitys kasvaa. Jos haluamme ehkäistä syrjäytymistä ja tukea ihmisiä, jotka ovat ajautuneet kauas työelämästä, meidän on vahvistettava järjestöjen roolia ja turvattava sekä kuntouttavan työtoiminnan että palkkatuettujen polkujen jatkuvuus.

Kukaan ei hyödy siitä, että tukea tarvitsevat ihmiset jätetään yksin. Nyt tarvitaan päätöksiä, jotka rakentavat siltoja – eivät katko niitä.

Kirjoittaja on kansalaistoiminnan johtaja, Kansalaistoiminnankeskus Matara, Jyväskylä.