Puhelin soi. Vastaan, ”Osaamisella järjestöihin, Eija Lappi”.  Arka ääni esittelee itsensä ja kertoo, että on kuullut Otto-hankkeesta. Onkohan hän soittanut oikeaan numeroon? Vastaan, että numero on oikea. Pyydän soittajaa kertomaan lyhyesti tilanteestaan, jotta saan selville hänen osatyökykyisyytensä, joka on kriteerinä toimintaamme osallistumiselle. Tilanneselvityksen jälkeen tulee kysymys, ”olisinko sopiva toimintaanne?” Varmistan vielä, että soittaja on jyväskyläläinen ja asiasta varmistuksen saatuani sovin tapaamisajan alkuhaastattelua varten.

Jotenkin vain korvissani kaikuu, ”olenko sopiva?” Mietin, että mihin meidän tulee olla sopivia? Sopiva työelämään, olemaan tehokas ja saamaan kiitos monialaisesta osaamisesta, kaikista tarvittavista taidoista, joita työelämässä tarvitaan. Entä sitten, kun ei ole sopiva työelämään? Eikä oikein itsekään tiedä, mitä haluaisi tehdä. Mistä löytää sopivaa tekemistä viikkoihin. Mistä silloin saa täytettä arkeen? Tilanne saattaa olla hyvin ahdistava. Varsinkin nyt, kun koronarajoitteet iskevät rajuimmin heihin, joilla ei ole läheis-/ystäväverkostoa päivittäiseen yhteydenpitoon. Vallitseva tilanne lisää ihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Nyt on mahdollisuus toimijoilla reagoida. Järjestää osallistumismahdollisuuksia, tietotekniikka antaa siihen useita mahdollisuuksia. He, jotka jo osaavat käyttää eri sovelluksia, tekemään ”rautalankaohjeita” vähemmillä taidoilla oleville. Koronarajoitteet huomioimalla muutaman henkilön pienryhmissä some-/digitaitoja voi ohjata ja käyttöä harjoitella. Käyttötaidoista on hyötyä jopa oman perheen ja lähipiirin keskinäisessä yhteydenpidossa.

Mutta takaisin puheluun. Olen vastannut kaikkiin yhteydenottoihin, että ”kyllä sinä olet sopiva, tule tapaamaan minua tai kollegaani Sirpaa, niin keskustellaan siitä, mitä Otto, osaamisella järjestöihin -hanke voi tarjota sinulle”. Ja sen jälkeen saat itse päättää, onko toiminta sopivaa sinulle!

Eija Lappi